-SEMINAARI 21.11.2001

MITÄ OLEMME LYYLISTÄ OPPINEET?

1 Hyvä yhdyskunta edellyttää yhteisiä toimia ja päättäväisyyttä

Voimme eheyttää yhdyskuntarakennetta, rakentaa ihmisen mittaista ympäristöä ja välttää luontoalueiden pirstoutumista. Voimme vähentää henkilöautoliikennettä ja suosia joukkoliikennettä, pyöräilyä ja kävelyä. Näin edistämme terveyttä ja turvallisuutta, keskustojen ja asuinalueiden elinvoimaisuutta sekä energian säästöä. Mutta tämä edellyttää ongelmien yhteistä tiedostamista, uudelleen orientoitumista sekä tavoitteellista suunnittelua ja maapolitiikkaa.

2 Eheyttäminen yhdyskuntien elinehto

Yhdyskuntarakennetta eheyttämällä voidaan turvata kaikkien eri väestöryhmien palveluja ja liikkumismahdollisuuksia. Päivittäinen liikkumistarve ylittää usein kuntarajat, joten seudulliset tarkastelut ovat välttämättömiä. Huonon yhdyskuntarakenteen ongelmia on usein mahdotonta korjata jälkikäteen liikennesuunnittelun keinoin. Muuttoliikettä suuriin keskuksiin on vaikea hillitä, mutta rakentamista voidaan suunnata kasvukeskusten sijaan myös pienempiin keskuksiin, jos ne tukeutuvat tehokkaaseen joukkoliikenteeseen.

3 Suunnittelu on yhdessä oppimista

Miellyttävä kokonaisuus syntyy ottamalla huomioon asukkaiden, yritysten ja muiden käyttäjien tarpeet. Vuorovaikutteinen suunnittelu edellyttää laajaa osallistumista ja erilaisuuden arvostamista. Onnistuakseen vuorovaikutuksen tulee näkyä päätöksenteossa. Kaikkien osapuolten on voitava tuntea, että heidän panoksestaan on todellista hyötyä. Toteutukseen on varattava riittävästi resursseja.

4 Liikkumisvalinnalla on merkitystä

Yhdyskuntarakenne ei yksin ratkaise liikkumista. Liikkumistottumukset voivat rasittaa ympäristöä niin tiiviissä kuin hajanaisessakin yhdyskunnassa. Ihmisten liikkumismahdollisuuksia ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä tuetaan parhaiten kehittämällä liikennejärjestelmää kokonaisuutena ja kannustamalla kestäviin valintoihin. Liikenne- ja kuljetustarpeen vähentäminen edellyttää uutta vastuuajattelua, monitahoisten keinojen käyttöä ja tiedottamista. Keinojen tulee kohdistua niihin, joilla on todellisia kulkutapavaihtoehtoja.

5 Joukkoliikenteen edellytykset on turvattava

Joukkoliikenteen näkökulman on oltava alusta lähtien mukana suunnitteluprosesseissa, olennaisena osana koko liikennejärjestelmää. Yksipuolisesti henkilöauton käyttöön tukeutuvia alueita ei tule enää rakentaa. Muuttuva yhdyskuntarakenne, väestön ikääntyminen, elämäntapamuutokset ja vapaa-ajan liikenteen kasvu luovat haasteita joukkoliikenteelle. Siltä edellytetään entistä tarkemmin räätälöityjä palveluja. Paikkatietojärjestelmästä ja informaatiotekniikasta on hyötyä palvelujen suunnittelussa, toteutuksessa ja markkinoinnissa asiakkaille. Hyvin toimivat matkaketjut ovat joukkoliikenteen käyttäjien etu.

6 Tilaa kävelylle ja pyöräilylle

Kävely ja pyöräily ovat liikkumisen perusmuotoja. Nyt on kunnostettava ne paikat, joissa jalankulkija ja pyöräilijä joutuvat kilpailemaan katutilasta, heidän reittinsä katkeilevat tai ovat turvattomia, hankalia tai epäviihtyisiä. Miellyttävässä ja turvallisessa ympäristössä ollaan halukkaampia kävelemään ja pyöräilemään pidempiä matkoja.

7 Työnantajien on tiedostettava roolinsa

Työnantaja vaikuttaa merkittävästi työntekijöidensä ja myös heidän perheidensä liikkumistottumuksiin. Valitettavasti tietyt veropolitiikan piirteet kannustavat auton käyttöön työtehtävissä ja työmatkoilla. Työpaikan liikennekulttuurilla voidaan kannustaa autoilun sijasta kävelyyn, pyöräilyyn, joukkoliikenteen käyttöön sekä työmatkojen korvaamiseen etätyöllä. Tämä sopii erinomaisesti osaksi yrityksen ympäristöohjelmaa.

8 Sekä lähipalveluita että palvelukeskittymiä tarvitaan

Yhdyskuntasuunnittelussa haetaan tasapainoa alati muuttuvien palvelutarpeiden välille. Osalle väestöstä lähipalvelut ovat elintärkeitä asiointipaikkoja, kun taas monet asioivat mielellään suurissa marketeissa tai hyvin varustetuissa aluekeskuksissa. Myös kaupan suuryksiköt voidaan sijoittaa aluekeskuksiin palvelemaan asutusta. Kun palveluyksiköiden koko ja sijainti ovat tasapainoisessa suhteessa toisiinsa, voidaan asiointimatkoja luontevasti ketjuttaa työmatkojen yhteyteen. Sähköisen kaupankäynnin yleistyminen merkitsee uusia toimintamalleja ja –edellytyksiä kaikelle liiketoiminnalle.

9 Keskusta on yhdyskunnan sydän

Keskusta on paikkakunnan käyntikortti ja palvelut sen sydän. Keskusta kävelykatuineen on paitsi kaupan keskus myös perinteinen asuinympäristö, työpaikkakeskittymä, liikenteen solmupiste, kulttuurin kehto, ihmisten kohtauspaikka. Uusi asuinrakentaminen keskustan tuntumaan vahvistaa tätä asumisen ja erikoispalveluiden aluetta. Keskustan kehittämisessä on pyrittävä asuin- ja asiointiympäristön turvallisuuden ja viihtyisyyden parantamiseen, liikkumisen tasa-arvoon ja esteettömyyteen sekä ihmisläheisen kaupunkikulttuurin edistämiseen.

10 Teoria ja käytäntö kohtaamaan

Maamme yhdyskuntarakenteen tutkimus kehittyy jatkuvasti. Eri alojen asiantuntijoiden välille syntyy yhä uusia keskusteluyhteyksiä. Useimpien ympäristö- ja turvallisuusvaikutusten arvioimiseen tarvittavat metodologiat ja työkalut ovat rakennettavissa olemassa olevista menetelmistä. Yhdyskuntien kehittämisen ongelmat ovat kuitenkin käyneet yhä monimutkaisemmiksi. Siksi ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan uutta tutkimustietoa ja uusia näkökulmia. Tiedon määrä ei ole laadun tae; toimijat tarvitsevat käytännön tukea päätösten tekoon ja kykyä soveltaa tietoa.