-SEMINAARI 21.11.2001

Pentti Tiusanen

Kansanedustaja

Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja

Eduskunnan avauspuheenvuoro:

LYYLI –SEMINAARI EDUSKUNNASSA 21 PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA 2001

Arvoisat läsnäolijat

Suomen metsissä kaatavat ennätysmyrskyt puita, Marokon Marrakeshissa juuri päättyneen Yhdistyneiden kansakuntien seitsemännen ilmasto-osapuolikonferenssin (COP7) päätöspäivänä kokouksen isäntämaan, Marokon naapurissa Algeriassa rankkasateissa ja tulvissa hukkui yli 300 ihmistä. Etelä-Espanjassa satoi lunta.

Ilmaston ääreisilmiöiden vahvistuminen on osoitus ilmastomuutoksen etenemisestä. YK:n ilmastopaneelin – alan johtavien tiedemiesten – käsitys ilmastomuutoksen toteutumisesta on entistä selkeämpi. Sadan seuraavan vuoden aikana maapallon keskilämpötila nousee arvioiden mukaan 1,5 – 5,8 astetta. Vertailun vuoksi mainittakoon edellisen jääkauden aikana keskilämpötilan olleen noin kaksi celsiusastetta nykyisen alapuolella.

Keskeistä ilmastomuutoksen hallitsemisessa on kasvihuonekaasujen päästöjen vähentäminen. Kiotossa v. 1997 teollisuusmaat lupasivat laskea hiilidioksidipäästönsä 2008 – 2012 mennessä 5,2 prosenttia vuoden 1990 tason alapuolelle. Bonnin kokouksen jälkeen tämä tavoite on pienentynyt, se on 1,9 prosenttia. Syynä ovat jatkuvat kompromissit.

Kuitenkin oleellista on, että teollisuusmaat joutuvat laskemaan CO2 päästöjään nykyisestä vähintään vuoden 1990 tarkastelujakson 2008 – 2012 aikana. Ne ovat sitten vuoden 1990 vahvasti nousseet.

Marrakeshin neuvotteluissa kansainvälinen yhteisö pystyi säilyttämään tilanteen, joka mahdollistaa Kioton sopimuksen voimaansaattamisen. Japanin, Kanadan, Venäjän ja Australian pysyminen mukana ratkaisi tilanteen.

Kioton sopimuksen ratifiointi on tarkoitus suorittaa pääsääntöisesti syyskuussa 2002 Johannesburgissa pidettävään YK:n ympäristökonferenssiin, Rio +10 mennessä. Tuolloin on kulunut 10 vuotta merkittävimmästä maapallon ympäristötapaamisesta, Rion konferenssista. Tämä on myös Euroopan unionin ja Suomen päämääränä. Eduskunta odottaakin hallituksen esitystä Kioton sopimuksen ratifioinnista.

Oleellista on, että teollisuusmaiden päästöt ovat v. 1990 jälkeen voimakkaasti kasvaneet. Yhdysvaltain kohdalla kasvu on sitä luokkaa, että sen osuus on tällä hetkellä 40 prosenttia teollisuusmaiden kasvihuonekaasupäästöistä. Kioton sopimuksen solmimisen aikaan vuonna 1997 se oli 36 prosenttia. Ilmastonmuutoksen hallinnan kannalta olisi ensi sijaista saada Yhdysvallat palaamaan sopimuksen piiriin.

Kioton sopimus on vasta alku. Todellinen ilmastomuutoksen hallinta vaatii huomattavasti Kiotossa sovittuja tiukempia tavoitteita.

Suomessa liikenteen osuus hiilidioksidipäästöistä on noin neljännes, tieliikenteen osuus on noin viidennes. Paine liikenteen päästöjen vähentämiseen on voimakas.

Euroopan unionissa ja Suomessa tämä merkitsee liikenteen hiilidioksidipäästöihin puuttumista.

Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, nimenomaan pääkaupunkiseutu ja kasvukeskukset ovat tässä tärkeitä. LYYLI –projektissa on käsitelty erityisesti kaavoituksen mahdollisuuksia.

Arvoisat asiantuntijat!

Eduskunnan ympäristövaliokunta käsitteli v. 1998-99 Maankäyttö- ja rakennuslain. Käsittelyssä painotettiin erityisesti päivittäistavarakaupan suuryksiköiden, markettirakentamisen aiheuttamaa vinoutumaa aluerakenteessa ja liikenteessä. Maankäyttö- ja rakennuslakiin sisältyy tältä osin pieni askel kohti kestävää kehitystä.

Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita käsitellessään vuonna 2000 ympäristövaliokunta kiinnitti erityistä huomiota aluerakenteen tiivistämiseen erityisesti kasvukeskuksissa.

Ympäristövaliokunta toteaa mietinnössään YmVM 10/2000 vp - VNS 2/2000 Valtakunnallisista alueidenkäytön tavoitteista:

”Kaikkiaan ympäristövaliokunta katsoo, että yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on yksi keskeisimmistä alueidenkäytön haasteista tulevaisuudessa. Hajanainen yhdyskuntarakenne aiheuttaa luonnonalueiden tuhlausta, ympäristön keskeneräisyyttä, palvelujen kannattamattomuutta ja karsiutumista, energian kulutusta sekä runsaita liikenteen päästöjä. Tällainen kehitys ei vastaa ekologisesti, taloudellisesti eikä sosiaalisesti kestävää kehitystä”.

Ympäristövaliokunta käsitteli Suomen kansallisen ilmasto-ohjelman, jonka käsittelyn tueksi antoivat lausunnon eduskunnan viisi muuta valiokuntaa. Mietinnössä painotetaan liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämisen merkitystä. Onhan liikenteen osuus merkittävä ja yksinomaan tieliikenteen osuus on siis lähes 20 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistä.

Ympäristövaliokunnan näkökulmasta yhteistyö eri tahojen, liikenne- ja viestintäministeriön, ympäristöministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, Ratahallintokeskuksen, Suomen kuntaliiton ja Tiehallinnon välillä on erinomaisen tärkeää ja kannatettavaa. Yhteyden pitäminen eduskuntaan on tärkeää ja tästä kiitos tämän tilaisuuden järjestäjille.

Ei riitä, että valtioneuvosto antaa selontekoja tai eduskunta laatii lakeja. Niiden soveltaminen käytäntöön on tärkeintä.

Menestystä tälle seminaarille!