-SEMINAARI 21.11.2001

Viisautta LYYLIstä yhdyskuntamme rakentamiseen

Yhdyskuntarakenne, eli asuntojen, työpaikkojen, liikenneväylien, koulujen, päiväkotien ja muiden toimintojen muodostama kokonaisuus vaikuttaa päivittäiseen elämään ja liikkumiseen. Toimintojen ja palvelujen sijainnilla on suuri vaikutus asukkaiden viihtymiseen, ajankäyttöön ja elämisen laatuun. Yhdyskuntarakenteen kehittämisellä tavoitellaan yhdyskunnan toimivuuden lisäämistä sekä viihtyisämpää ja ympäristön kannalta parempaa asuinympäristöä. Hyvä ja toimiva asuinympäristö ottaa huomioon asumistoiveet, palveluiden kohtuullisen saatavuuden ja kotitalouksien erilaisen tarpeet. Asumisviihtyvyyteen panostamisella voidaan tavoitella myös liikkumisen vähentämistä.

Seudullisen näkökulma yhdyskuntarakenteen kehittämiseen

Päivittäinen liikkumistarve ylittää kunta- ja seuturajat, joten seudullinen kuntarajat ylittävä suunnittelunäkökulma varsinkin asumisen sekä liikenne-, palvelu- ja viherverkon kehittämisessä on välttämätöntä. Esimerkiksi kaupan ja eräät julkisten palvelujen suuryksiköt on suunniteltava koko seudun palveluverkon osiksi, sillä ne palvelevat usein oman kunnan asukkaiden lisäksi myös naapurikuntien asukkaita. Oikein sijoitetut palveluyksiköt mahdollistavat liikennetarvetta vähentävien matkaketjujen muodostamisen esimerkiksi työmatkojen yhteydessä. Seutuyhteistyön ja monipuolisemman asuntotuotannon avulla voidaan pyrkiä myös välttämään liian yksipuolisten segregaatiolle alttiiden alueiden syntymistä.

Eheyttävä rakentaminen

Kaavoituksella ja maankäytön suunnittelulla tuotetaan lähtökohdat asukasyhteisöille, naapurustoille ja seuduille.. Samoin asuntoalueiden täydentäminen muokkaa alueen sosiaalista rakennetta. Vanhojen alueiden täydennysrakentamisen avulla on mahdollista hyödyntää tehokkaammin vajaakäytössä olevaa infrastruktuuria. Täydentävällä rakentamisella voidaan pyrkiä mm. vahvistamaan olemassa olevien palvelujen asiakaspohjaa ja tasapainottamaan tarvittaessa alueen väestön sosiaalista rakennetta. Täydentävä rakentaminen synnyttää usein ristiriitoja, sillä sen tuomat edut ja haitat kohdistuvat eri tavoin eri intressiryhmiin. Täydentävä rakentaminen kohtaa usein alueen asukkaiden muutosvastarintaa, koska asukkaat haluavat yleensä säilyttää tutun ja tärkeäksi koetun asuinympäristön ennallaan. Vanhojen asuntoalueiden täydentävä rakentaminen vaatiikin suurta harkintaa ja malttia sekä asukkaiden mielipiteiden huomioon ottamista. Myös asukkaille tärkeät luontoalueet ja alueen väljyys ovat osa alueen palvelukokonaisuutta.

Asumistarpeiden ja -toiveiden huomioon ottaminen

Kasvuseuduilla tarvitaan uutta rakennuskantaa ja yhdyskuntarakennetta runsaasti myös tulevaisuudessa, vaikka osa rakentamisesta ohjautuukin täydentämään olemassa olevaa rakennetta. Koska useiden tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista haluaisi asua pientaloissa, tulisi yhdyskuntarakenteen kehittämisen kunnioittaa tätä lähtökohtaa ja sovittaa asuntotuotantoa ja yhdyskuntasuunnittelua nykyistä lähemmäksi tarpeita. Käytännössä tämän suuntainen kehitys tarkoittaisi pientalotuotannon lisäämistä kerrostalotuotannon kustannuksella esimerkiksi ns. matalien ja tiiviiden pientaloalueiden rakentamisella. Tiiviiden ja matalien alueiden tuotannossa tiiviydessä on syytä pysytellä kohtuudessa, jotta asumismuodon suosion taanneet keskeiset elementit - riittävä väljyys ja oma tila - eivät vaarantuisi. Kerrostalotuotannon pääpainon tulisi olla ydinkeskustoissa ja joukkoliikennekäytävien varrella. Uusi asuinrakentaminen keskusta-alueille tukee myös keskustan kehittämistä ja vahvistaa sen merkitystä asumisen ja erikoispalveluiden alueena kävelykatuineen. Asunto- ja korjausrakentamisen on otettava huomioon väestön ikärakenteen vanheneminen ja sen luomat tarpeet asumisessa.

Enemmän vuoropuhelua

Maankäytön, liikennejärjestelmän ja liikennetarjonnan suunnitteluun olisi etsittävä uudenlaisia vuorovaikutteisuuden menetelmiä, jotta todelliset tarpeet ja näkemykset voitaisiin ottaa huomioon alueiden ja liikennejärjestelyjen suunnittelussa. Aito vuoropuhelu edellyttää suunnittelijoiden ja osallisten sitoutumista suunnitteluprosessiin – kaikkien osapuolten on myös voitava tuntea, että vuorovaikutteisuudesta on hyötyä suunnittelussa.

Joukkoliikenne avainasemassa

Ympäristönäkökulman huomioon ottaminen edellyttää joukkoliikenteen toimivuudesta huolehtimista. Toimivan joukkoliikennejärjestelmän aikaansaaminen ja ylläpitäminen edellyttää kuitenkin usein joukkoliikenteen subventointia. Joukkoliikenne on nähtävä osana palveluverkkoa, jolla voidaan turvata eri väestöryhmien liikkumisen tasa-arvoisuus ja palvelujen saavutettavuus keskittyvässä palvelutarjonnassa. Haasteena on kehittää joukkoliikennettä siten, että sen palvelutaso yltää koko kaupunkiseudulle riittävällä tasolla. Työmatkoilla joukkoliikenteen jalansija on vahva, mutta liikenteen kysynnän muutokset ovat johtamassa muiden matkaryhmien enenevään kasvuun. Tulevaisuuden matkatarpeita ajatellen joukkoliikennettä tulisi kehittää siten, että se palvelisi nykyistä paremmin myös vapaa-aikana tehtyjä ostos- ja asiointimatkoja sekä harraste- ja vierailumatkoja. Joukkoliikenne voi autollisille talouksille olla vaihtoehto kakkosauton hankinnalle, mutta myös varteenotettava vaihtoehto yksin tehtävillä työ- ja vapaa-ajanmatkoilla. Joukkoliikenteen houkuttelevuutta voidaan hyödyntää mm. seutulippujärjestelmiä, kutsuohjattua joukkoliikennetarjontaa, informaatio- ja lipunmyyntipalveluja, joukkoliikenne-etuisuuksia, vaihtojen sujuvuutta ja markkinointia kehittämällä.

Viihtyisä lähiympäristö ja monipuoliset palvelut tuottavat kävely- ja pyöräilymatkoja

Lähiympäristön asumisviihtyisyys lisää lähipalvelujen elinvoimaisuutta ja alueella tehtävien kävely- ja pyöräilymatkojen määrään. Fyysisesti ja esteettisesti miellyttävässä ja turvallisessa ympäristössä sopivaksi mielletyn kävely- ja pyöräilymatkan pituus on huomattavasti pidempi kuin epäviihtyisässä ympäristössä. Asumisviihtyvyyttä lisäämällä voidaan vaikuttaa lähipalvelujen käytön yleisyyteen ja lisätä lähipalvelujen kehittämismahdollisuuksia. Väestön ikärakenteen muutokset ja yksin asuvien suhteellisen määrän kasvu saattavat osaltaan olla tulevaisuudessa muuttamassa päivittäistavaroiden kulutuskysyntää lähipalveluita suosiviksi. Myös sähköisen kaupankäynnin yleistyminen voi tuoda lähikaupoille uusia toimintamalleja ja –edellytyksiä.

Etätoiminnoilla pienempään liikennesuoritteeseen ja tasapainoisempaan aluerakenteeseen

Etätyö ja etätoiminnot voivat tarjota yhden kehityskulun, jossa liikkumisen määrää voidaan vähentää. Etätyön tekeminen kiinnostaa huomattavan suurta osaa nykyisistä työntekijöistä. Etenkin ajoittainen tai muutamina päivinä viikossa tehtävä etätyö sopisi melko monenlaisiin työtehtäviin. Etätyön ohella myös etäopiskelun, etäpalvelujen ja ylipäänsä kaikkien etätoimintojen määrä kasvaa nopeasti ja uusia sovellutuksia tulee jatkuvasti lisää. Etätyöhön siirtyminen tulee kuitenkin toteuttaa hallitusti, jotta etätyöntekijöiden säästyneet työmatkat eivät korvautuisi kokonaisuudessaan muilla matkoilla. Etätyöhön siirtymistä voidaan edistää myös aktivoimalla yritysten etätyöpolitiikkaa.

Erityisesti ns. pitkien työmatkojen teon vaihtoehtona etätyö on jo nyt käytetty tapa vähentää liikkumista. Mikäli verotuksellisesti voitaisiin tukea varsinkin pitkien työmatkojen korvautumista osaviikkoisella etätyöllä, olisi se ympäristöllisesti hyvä ratkaisu ja tarjoaisi pitkien työmatkojen rasittamille työntekijöille taloudellisen ja ajankäytöllisesti paremman ”kulkutavan”. Aluerakenteen kehittämisvälineenä etätyön ja – toimintojen avulla voidaan pyrkiä tukemaan taantuvia alueita. Korkeatasoiset raide- ja tieyhteydet mahdollistavat työssäkäyntialueen laajenemisen ja luovat edellytyksiä myös toimintojen siirtymiselle ko. alueille. Mikäli työssäkäyntialueen laajeneminen perustuu varsinkin pitkillä työmatkoilla joukkoliikenteen käyttöön ja osittaiseen etätyöhön, on se myös ympäristöllisesti mahdollinen kehityssuunta.

Yksilön valinnat ratkaisevat

Avainasemassa ympäristön kannalta ovat ihmisten asenteet ja käyttäytymismallit. Yksilö voi toimia päivittäisiä liikkumisvalintoja tehdessään ympäristöä rasittavasti tiiviissä tai hajanaisessakin yhdyskunnassa, suuressa tai pienessä kaupungissa, maalla tai kaupunkikeskustassa. Melko yksinkertaisilla toimenpiteillä, kuten matkojen yhdistelyllä, liikkumisen järkeistämisellä ja omaan lähiympäristöön sitoutumisella, voidaan saada paljon aikaan niin päästöjen pienentämisessä kuin liikkumisen vähentämisessä. Yksilöllisiin asumistarpeisiin, ajankäyttötapoihin, elämäntapoihin ja kulutustottumuksiin liittyy arvostuksia ja valintoja, joihin voidaan pitkällä aikavälillä vaikuttaa mm. tiedottamalla ja tarjoamalla asukkaille todellisia vaihtoehtoja. Tiedottamista tehokkaampia keinoja ovat taloudellisen ohjauksen keinot. Yksilön käyttäytymistä ohjaavat taloudellisen ohjauksen keinot olisi mahdollisuuksien mukaan suunniteltava ja toteutettava siten, että ne kohdentuvat mahdollisimman tarkasti väestöryhmiin, joilla on todellisia kulkutapavaihtoehtoja henkilöautolle. Näin ollen esimerkiksi liikenteen hinnoitteluun liittyvistä keinoista pysäköintimaksujen ja ruuhkamaksujen käyttö on sosiaalisen kestävyyden ja kokonaisvaikutusten kannalta suositeltavampaa kuin esimerkiksi polttoaineen verotuksen tai auton hankinnan ja omistamisen verotuksen kiristäminen. Yritysten ympäristö-, laatu- ja tuvallisuusjohtamisen toimintamalleihin tulisi liittää myös työntekijöiden työmatka- ja työasiointiliikenne .

Lisätietoja: Halme, Timo & Kalenoja, Hanna. 2001. Yhteenveto ja päätelmät LYYLI-tutkimusohjelman yleisen tason ja valtakunnallisten hankkeiden tuloksista. LYYLI-tutkimusohjelma. LYYLI-raportti nro 32.