OHJELMAN TAVOITE JA SISÄLTÖ

1. Esipuhe

Liikenne- ja viestintäministeriö, ympäristöministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, Suomen Kuntaliitto, Teknologian Kehittämiskeskus TEKES, Tielaitos ja Ratahallintokeskus käynnistivät keväällä 1997 kokonaiskestoltaan noin viisivuotisen, pääsääntöisesti suurimpiin taajamaseutuihin kohdennetun tutkimus- ja kehittämisohjelman. Ohjelman tavoitteena on löytää Suomen olosuhteisiin sopivia, käytännössä testattuja tai kokeiltuja liikennejärjestelmiin ja yhdyskuntarakenteisiin kohdistuvia toimenpiteitä, jotka ovat innovatiivisia ja joilla on aikaisempiin käytäntöihin verrattuna edullisemmat ympäristövaikutukset. Tämä tarkoittaa sellaisten ratkaisujen etsimistä, joilla voidaan

- Säästää energiaa;

- Turvata terveellinen elin- ja virkistäytymisympäristö eri väestöryhmille; ja

- Välttää luontoalueiden pirstoutumista.

Tutkimus- ja kehittämisohjelma kohdistuu pääsääntöisesti kohdekaupunkiseutuihin, joissa tarkastellaan sellaisia toimintakokonaisuuksia, joilla voidaan

- Eheyttää yhdyskuntarakennetta;

- Vähentää henkilöautoliikennettä;

- Suosia joukkoliikennettä, pyöräilyä ja kävelyä;

- Turvata keskustojen elinvoimaisuus;

- Suosia ympäristön ja eri väestöryhmät huomioon ottavia tuotanto- ja palvelurakenteita; sekä

- Edistää vihreän logistiikan toimintaedellytyksiä.

Toimintakokonaisuudet valitaan kunkin kaupunkiseudun ominaisluonteen mukaisesti siten, että toimintakokonaisuuksien arvioinnissa otetaan huomioon ympäristölliset, terveydelliset, sosiaaliset (mukaan lukien turvallisuus) ja taloudelliset vaikutukset sekä vaikutusten kohdentuminen. Lisäksi ohjelmassa voidaan rahoittaa hankkeita, jotka lisäävät tietojen yleistettävyyttä ja antavat työlle tiedollista tai menetelmällistä tukea.

Tämän lisäksi ohjelmassa voidaan rahoittaa hankkeita, jotka lisäävät kaupunki- ja taajamaseudulla tehtävien tutkimus- ja kehittämishankkeiden yleistettävyyttä tai antavat tutkimus- ja kehitystyölle tiedollista tai menetelmällistä tukea tai edistävät niiden viemistä käytännön ratkaisuiksi. Yleistettävyyttä pyritään lisäämään myös riittävin tapaustarkasteluin.

Tutkimus- ja kehittämisohjelma hyödyttää meneillään olevia aiheeseen liittyviä tutkimuskokonaisuuksia, esittää niille tutkimustarpeita sekä on yhteistyössä seuraavien tutkimusohjelmien kanssa:

· FIBRE - Biodiversiteetti -tutkimusohjelma

· FIGARE - Globaalimuutoksen tutkimusohjelma

· LIIKE - Liikenne-ennusteiden tutkimusohjelma

· LINKKI 2 - Energiansäästön päätöksenteon ja käyttäytymisen tutkimusohjelma

· MOBILE ja MOBILE2 - tutkimusohjelmat

· SYTTY - Ympäristöterveyden tutkimusohjelma

· URB - Kaupunkitutkimusohjelma

· VÄYLÄT 2030 - Liikenneinfrastruktuurin tutkimusohjelma

· Ympäristöklusterin tutkimusohjelma

Tutkimus- ja kehittämisohjelma ajoittuu noin viidelle vuodelle. Ohjelmasta on laadittu aluksi vuosille 1997-1999 hankkeistussuunnitelma ja aikataulu. Ohjelmaa täydennetään saatujen kokemusten ja ohjelman kuluessa esiintyvien tarpeiden perusteella. Noin kolmen vuoden kuluttua ohjelmasta tehdään väliarviointi. Ohjelman käynnistävien tahojen rahoitus on noin 3-5 miljoonaa markkaa vuodessa, jonka lisäksi rahoitukseen toivotaan osallistuvan myös yrityksiä, kuntia ja yhteisöjä.

Ohjelma muodostetaan tarjottavista hankkeista, jotka vastaavat edellä mainittuihin tavoitteisiin erityisesti jatkossa esitettävien, esitutkimusten perusteella tehtyjen rajausten mukaisesti. Hankkeiden valintaan vaikuttavat ainakin vastaukset seuraaviin merkittäviin kysymyksiin:

1. Kuinka merkittäviä toteutuksesta seuraavat ympäristövaikutukset (negatiivisten väheneminen ja positiivisten lisääntyminen) arvion mukaan ovat (vaikuttavuuskriteeri), mihin ja keihin ympäristö- ja muut vaikutukset kohdistuvat (tasa-arvokriteeri)?

2. Millainen on kaupunkiseutuun kuuluvien kuntien valmius ja sitoutuminen keskinäiseen yhteistyöhön? (yhteistyökriteeri)

3. Onko olemassa ohjelman ulkopuolista rahoitusta, työpanosta tai onko jo syntynyt yhteistyötä yritysten, kuntien ja tekijöiden välillä? (rahoituskriteeri)

4. Onko hankkeella selkeät tavoitteet ja ovatko niiden taustalla olevat arvot selvillä? (avoimuuskriteeri)

Tutkimusehdotukset tarkistetaan tarpeen mukaan kuntien, rahoittajien, mahdollisten muiden yhteistyötahojen ja ehdotuksen tekijöiden kanssa ennen ohjelmaan hyväksymistä.

2. Tausta

Tutkimus- ja kehittämisohjelma perustuu sarjaan keväällä 1996 tehdyn tutkimussuunnitelman mukaisia esitutkimuksia, jotka tehtiin elo-marraskuussa 1996. Esitutkimuksissa on mm. määritelty ja rajattu tutkimus- ja kehittämisohjelman suuntaamisen kannalta olennaiset peruskäsitteet:

- Ympäristöhaitat

- Yhteiskunnalliset (sosiaaliset ja terveydelliset) vaikutukset

- Toimenpiteet.

Lisäksi on kartoitettu niitä välineitä ja työkaluja, joilla vaikutuksia ja toimenpiteitä voidaan mallintaa, analysoida ja arvioida. Em. tarkasteluja on tuettu erillisellä kirjallisuusselvityksellä ja mahdollisten kohdealueiden (kaupunkiseutujen) kartoituksella.

Esitutkimuksiin on osallistunut tutkimuslaitoksia, korkeakouluja ja yliopistoja sekä alan konsultteja. Työtä on ohjannut seurantaryhmä, jossa ovat edustettuina liikenneministeriö, ympäristöministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, Tielaitos, Ratahallintokeskus ja Suomen Kuntaliitto. Tähän tutkimus- ja kehittämisohjelman taustalla olevia esitutkimuksia suunnattaessa ja niiden aikana on lisäksi käyty joukko keskusteluja, joihin ovat osallistuneet myös muut kuin em. tahot. Ohjelman sisällöstä käytiin ensimmäiset laajat keskustelut 24.01.1996 liikenneministeriön koolle kutsumassa tilaisuudessa, johon osallistui edustajia liikenne- ja tieviranomaisten tutkimustyötä lähellä olevista elimistä, tutkimuslaitoksista sekä korkeakoululaitoksesta ja viimeinen huomattavasti edellistä laajempi seminaari pidettiin 25.11.1996 (osallistujia n. 65 kpl). Esitutkimuksissa on myös haastateltu noin 30 eri asiantuntijaa ja 45 mahdollisten kohdealueiden edustajaa.

3. Tutkimus- ja kehittämisohjelman tavoite ja rajaus

Tutkimus- ja kehittämisohjelman tavoitteena on kehittää Suomen olosuhteisiin sopivia, käytännössä testattuja tai kokeiltuja liikennehankkeisiin, liikennejärjestelmiin ja yhdyskuntarakenteisiin kohdistuvia toimenpiteitä eli suunnitteluun, toteutukseen ja käyttöön liittyviä hallinnollisia, taloudellisia, teknisiä tms. innovaatioita, joilla on aikaisempiin käytäntöihin verrattuna edullisemmat ympäristövaikutukset.

Tutkimus- ja kehittämisohjelman kokonaisuutta ja avainkäsitteiden keskinäisiä suhteita on havainnollistettu kuvassa 1.

Kuva 1. Tutkimus- ja kehittämisohjelman kokonaisuus ja avainkäsitteet.

Ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan periaatteessa kaikkia YVA -lain 2§ kohdan 1 mukaisia "hankkeen tai toiminnan aiheuttamia välittömiä tai välillisiä vaikutuksia Suomessa ja sen alueen ulkopuolella". Tutkimuksen aihepiiri on rajattu siten, että päähuomio kiinnitetään otsikon mukaan yhdyskuntatasolla (työssäkäyntialueiden sisällä) esiintyviin yhdyskuntarakenteen, liikennejärjestelmien ja ympäristövaikutusten keskinäissuhteisiin. Rajaus johtuu siitä, että pääosa liikenteen aiheuttamista ongelmista koetaan siellä, missä ihmiset asuvat ja käyvät töissä eli taajama-alueilla. Suomen väestöstä yli 80% asuu taajama-alueilla. Aluerakenteelliset seikat, joissa on pääosin kysymys laajoista, seudullisista tai valtakunnallisista ongelmista, jätetään tässä yhteydessä vähäisemmälle huomiolle. Tämän rajauksen mukaan kohdealueiksi on ehdotettu valittavaksi lähinnä kaupunkiseutuja, joiden asukasluku on vähintään 50 000 asukasta. Haja-asutus on tämän rajauksen perusteella mukana toisaalta kaupunkiseutujen reuna-alueina, toisaalta kaupunkinauhojen alueella kaupunkien välisinä maaseutualueina. Maaseudun erityisongelmiin tullaan paneutumaan sitä varten erikseen suunnatussa tutkimus- ja kehittämisohjelmissa, esimerkiksi kestävän kehityksen tutkimuskokonaisuudessa.

Yhdyskunta- tai kaupunkiseututaso on valittu keskeiseksi tutkimuskohteeksi paitsi fyysisten ominaisuuksiensa (tiheään rakennettu maantieteellinen alue) takia niin myös siksi, että näin määritelty yhdyskunta on samalla toiminnallinen ja sosiaalinen kokonaisuus, eri ihmisryhmien jokapäiväinen elinympäristö. Tätä puolta yhdyskunnan rajauksessa kuvaavat käsitteet työssäkäynti-, asuntomarkkina- tai talousalue.

Yhdyskunta- tai kaupunkiseututasojen ollessa päähuomion kohteena, valtaosa liikenteestä on toisaalta auto- ja raideliikennettä, toisaalta ns. kevyttä liikennettä (jalankulkua ja pyöräilyä). Ajoneuvoliikenteestä mukana ovat yhtä lailla henkilö kuin tavaraliikennekin (tavaraliikenne painottuneena kuitenkin jakeluliikenteeseen).

Tehdyissä esitutkimuksissa on pyritty muodostamaan karkea kokonaiskuva toisaalta siitä, mitkä ovat olennaisia tekijöitä yhdyskuntarakenteessa ja liikennejärjestelmässä, kun puhutaan niiden ympäristövaikutuksista ja niiden vähentämisestä sekä toisaalta, mitkä ovat ne yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän keskinäiset suhteet ja syy-seurausketjut, joihin on mahdollista ja joihin pyritään toimenpiteillä vaikuttamaan. Näin ollen tutkimus- ja kehittämisohjelmassa keskitytään niihin vaikutuksiin, joita voidaan pitää a) muita tärkeämpinä, b) vähän tutkittuina tai joita c) ei sisälly muihin meneillään oleviin tai suunniteltuihin tutkimushankkeisiin.

Tutkimus- ja kehittämisohjelma sisältää nimensä mukaan sekä tutkimus- että kehittämishankkeita. Osa hankkeista tulee sisältämään molempia elementtejä. Tutkimus- ja selvitystyössä saatujen tulosten käyttökelpoisuutta on tarkoitus kehittää ja kokeilla mahdollisuuksien mukaan todellisissa olosuhteissa. Kehittämis- ja koekohteiksi valitaan sellaisia kaupunkiseuduilla käynnissä olevia tai käynnistettäviä yhdyskuntarakenne-, liikennehanke- tai -järjestelmäprojekteja, joissa on paikalliseen suunnittelutilanteeseen sopiva mahdollisuus soveltaa tutkimus- ja kehittämisohjelmassa hyviksi havaittuja tai muuten lupaavia, ympäristövaikutuksiltaan edullisia toimenpiteitä.

Koska tutkittava ilmiöalue ei ole irrallinen asia, on yhteiskunnan muussa kehityksessä tapahtuvat muutokset myös pyritty ottamaan huomioon. Mikä merkitys on kuljetustarpeilla ja niiden mahdollisilla muutoksilla tai teknisellä kehityksellä, miten otetaan saman aikaisesti huomioon ympäristön laatu ja toimivuus, talous, ekologia, turvallisuus, terveys ja sosiaaliset olosuhteet.

4. Mitä ympäristövaikutuksia

Jotta voitaisiin tavoitella ympäristövaikutuksiltaan edullista yhdyskuntarakennetta tai liikennejärjestelmää, tulee määritellä mitä ympäristövaikutukset tarkoittavat. Ympäristöystävällisen tai kestävän kehityksen mukaisen liikenteen määritelmiä on lukuisia eikä niitä ole tarkoitus tässä käydä läpi. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon OECD:n päästöryhmä (Pollution Prevention and Control Group), joka on määritellyt kestävän liikenteen seuraavasti. "Liikkuvuuden tarpeita tyydyttävä liikenne, joka ei vaaranna kansanterveyttä tai ekosysteemejä, ja johon ei käytetä a)uusiutuvia luonnonvaroja niiden uusiutumistahtia nopeammin tai b) uusiutumattomia luonnonvaroja niitä korvaavien uusiutuvien aineiden kehittämistä nopeammin".

Tärkeimmiksi ympäristöongelmia aiheuttaviksi ympäristövaikutuksiksi määriteltiin tehdyissä esitutkimuksissa

- Energiankulutus

- Maankäytön haitat (ml. luonnonalueiden kulutus)

- Pakokaasupäästöt ja

- Melupäästöt.

Tutkimus- ja kehittämisohjelman tavoitteena on siis päästä erityisesti näiden ympäristöhaittojen osalta aikaisempaa edullisempaan lopputulokseen. Päätavoitteiden ohella tulee kuitenkin ottaa huomioon samalla aiheutetut muut vaikutukset ja myöhemmin tai kiertoteitse ilmenevät välilliset vaikutukset sekä niiden kohdentuminen. Näistä syistä vaikutusketjujen entistä parempi selvittäminen ja ymmärtäminen on myös eräs tutkimus- kehittämisohjelman tärkeimpiä tavoitteita. Vaikutuksista keskitytään erityisesti sellaisiin, joilla on selvä kytkentä yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän ominaisuuksiin ja jätetään vähäisemmälle huomiolle muut, kuten teknisistä ratkaisuista tai enemmän satunnaisista tekijöistä kuten säästä tai tietyistä episodeista johtuvat.

5. Mikä yhdyskuntarakenne ja mikä liikennejärjestelmä?

Yhdyskuntarakenteella tarkoitetaan tässä sitä fyysisten ja toiminnallisten rakenteiden kokonaisuutta, joka muodostaa kaupunkien ja muiden taajamien elinympäristön mukaan lukien sekä rakennetun että luonnonympäristön elementit kuten myös näissä rakenteissa tapahtuvat toiminnot. Fyysiseen kokonaisuuteen kuuluvat asuin- ja toimitilarakennukset, liikenne-, vesihuolto-, energia-, tietoliikenne- ja jätehuoltoverkot niihin liittyvine laitoksineen sekä puistot ym. rakennetut viher- ja ulkoilualueet.

Liikennejärjestelmällä tarkoitetaan tässä niitä fyysisiä ja toiminnallisia rakenteita sekä niihin liittyviä laitteita ja säännöksiä, jotka mahdollistavat liikenteen ja ohjaavat sitä. Liikennejärjestelmään kuuluvat fyysiset liikenneverkot (liikenneinfrastruktuuri eli perusrakenne), terminaalit, pysäkit, liikenteen palvelu-, ohjaus- ja hallintajärjestelmät sekä liikennevälineet.

Liikenneverkolla, liikenteen infrastruktuurilla eli liikenteen perusrakenteella tarkoitetaan tie- ja katuverkkoa siihen liittyvine pysäköintialueineen ja laitoksineen, rataverkkoa, sekä ilma- ja vesiliikenteen vastaavia rakenteita ja niihin liittyviä kevyen liikenteen väyliä ja reittejä. Verkko on osa yhdyskuntarakennetta. Infrastruktuuri kokonaisuutena sisältää toisaalta teknisiä verkostoja ja toisaalta muita julkisia ja yksityisiä palveluja eli esim. päiväkoteja, kouluja, terveyskeskuksia ja kauppoja.

Liikenteen palvelu-, ohjaus- ja hallintajärjestelmät sisältävät liikenteen palveluja tarjoavat järjestelmät, tietojärjestelmät ja liikenteen sääntelyn. Liikennevälineet sisältävät kaikki em. liikenneverkoilla kulkevat ajoneuvot (maa-, vesi- ja ilmakulkuneuvot).

6. Mitä toimenpiteitä voitaisiin toteuttaa?

Toimenpiteillä tarkoitetaan tässä sellaisia yhteiskuntapoliittisia päätöksiä, joiden toteuttamisen lopputuloksena syntyy ympäristövaikutuksiltaan aikaisempaa edullisempi yhdyskuntarakenne ja liikennejärjestelmä. Päätökset ovat luonteeltaan innovatiivisia eli aikaisempia toimintamalleja ja käyttäytymismekanismeja uudistavia ja ne voivat kohdistua niin yhdyskuntarakenteeseen, liikennejärjestelmään, ihmisten käyttäytymiseen kuin niiden välisiin vuorovaikutussuhteisiinkin.

Toimenpiteet voidaan jaotella niiden vaikutuskohteen mukaan kolmeen pääryhmään:

1) Yhdyskuntarakenteeseen (esim. kaavoitukseen ja rakentamisen sijoittumiseen) kohdistuvat toimet,

2) Liikennejärjestelmään (esim. joukko- tai kevyen liikenteen edellytysten parantamiseen tai uuden ajoneuvotekniikan käyttöönottoon) kohdistuvat toimet tai

3) Muulla tavoin ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavat toimenpiteet.

Tämän pääryhmittelyn mukaisia, ympäristövaikutuksiltaan edullisia toimenpiteitä tai niiden yhdistelmiä löytyi esitutkimuksissa useita. Edelleen toimenpiteet voidaan jakaa toiminnan luonteen perusteella neljään pääryhmään

a) Uutta tietoa luovat toimet,

b) Tiedon uudenlaista soveltamista palvelevat toimet,

c) Normi- ja taloudellisen ohjauksen kehittämistä palvelevat toimet,

d) Tiedon levittämistä edistävät toimet.

Mikä tahansa em. toimenpiteistä voi kohdistua mihin tahansa edellisen ryhmittelyn mukaiseen toimenpiteen kohteeseen - tai kaikkiin niistä. Menetelmä arvioida tai mallintaa ennakolta toimenpiteiden vaikutuksia voi esimerkiksi koskea niin yhdyskuntarakennetta, liikennejärjestelmää kuin ihmisen käyttäytymistäkin. Toimenpiteillä a-d saattaa olla sellaisia ajallisia tai kausaalisia keskinäissuhteita, että esim. tietoa ei voi soveltaa tai levittää ellei sitä ole ensin luotu. Tästä syystä kohtien a ja b mukaiset hankkeet tulee toteuttaa lähinnä tutkimus- ja kehittämisohjelman alkupäässä ja niiden tuloksena muodostettavat kohdan c ja d mukaiset hankkeet ohjelman loppupuolella. Jo olevaan tietämykseen perustuvat, normi- ja taloudellisen ohjauksen tai tiedon levittämistä ja omaksumista edistävät toimet voidaan tietysti toteuttaa missä tahansa ohjelman vaiheessa.

7. Tutkimus- ja kehittämisohjelman hankkeistus

Tutkimus- ja kehittämisohjelman tehtävänä on tukea ja pohjustaa niitä yhteiskuntapoliittisia päätöksiä ja toimenpiteitä, joilla asetettuun tavoitteeseen (ks. kohta 2) pyritään. Koska toimenpiteet ja niitä koskevat päätökset tehdään yleensä tietyissä yhteiskunnallisen päätösprosessin vaiheissa, on perusteltua jakaa toimenpiteet niitä noudatteleviin ryhmiin ("linjoihin"). Linjoiksi on valittu seuraavat kokonaisuudet:

· I YHDYSKUNTARAKENTEEN KEHITTÄMISSTRATEGIAT

· II LIIKENNEJÄRJESTELMIEN KEHITTÄMINEN

· III YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI JA ENNAKOINTI

· IV YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ALTISTUMISEN MALLINNUS

· V LIIKKUMISTARPEET JA NIIHIN VAIKUTTAMINEN

Ja lisäksi

· MUUT

Kaikkiaan ohjelmassa on yksittäisiä projekteja yli 30 kpl. Osa projekteista on valtakunnallisia tutkimus- ja kehittämishankkeita, joiden tavoitteena on korjata yleisiä tiedon tai menetelmien puutteita ja parantaa tiedon sovellettavuutta. Valtaosa ehdotetuista projekteista on kuitenkin tarkoitus sitoa paikallisiin suunnittelu- ja kehittämishankkeisiin, joita oli kartoitettu jo esitutkimusvaiheessa.

Tarkempi tutkimusohjelma on julkaistu liikenneministeriön Mietintöjä ja muistioita -sarjassa (B18/97).

8. Ohjelman eteneminen

Johtoryhmä ohjelmalle asetettiin lokakuussa 1997. Lisätietoa:

· JOHTORYHMÄ

Ensimmäisellä huhtikuussa päättyneellä hakukierroksella saatiin yli 50 projektiehdotusta. Toisella kierroksella toukokuussa 1997 projektiehdotuksia tuli yli 70 ja lähes 30 tahoa ilmaisi lisäksi kiinnostuksensa osallistua ohjelmaan. Johtoryhmä käynnisti vuonna 1997 kaiken kaikkiaan 19 projektia. Ohjelman toinen, kohdennettu hakukierros päättyi 29.01.1999. Uusia tarjousehdotuksia saapui 50 kpl. Kaiken kaikkiaan ohjelmassa on rahoitettu 43 projektia, joista 29 on päättynyt. Lisätietoja:

· SEURANTA

· RAPORTIT

Ohjelman johtoryhmä on todennut, että yleistä kehittämistarvetta on projektiehdotusten sisällössä. Ehdotuksissa ei ole ollut riittävästi ympäristöllisten vaikutusten arviointia. Myöskään yhteiskunnalliset vaikutukset eivät ole saaneet riittävää painoarvoa. Hakemuksien on usein katsottu olleen liian "perinteisiä", innovatiivisuus ja uudet, osaamiseltaan monipuoliset työskentelytiimit puuttuvat edelleen. Myös kuntien tahoilta toivottaisiin lisää kiinnostusta ja aktiviteettia. Tämän vuoksi vuoden 1999 hakukierros järjestettiin kohdennetusti ohjelmaan jääneiden aukkojen paikkaamiseksi. Parhaillaan ohjelmassa on käynnistymässä vuodelle 2001 ajoittuva jatkotutkimusvaihe. Jatkotutkimusvaiheen tarkoituksena on vetää yhteen saatuja tutkimustuloksia sekä etsiä lisää innovatiivisuutta tutkimukseen. Avointa hakukierrosta ei kuitenkaan tulla järjestämään.

Ohjelman aikana on järjestetty neljä laajempaa koko ohjelman tutkijoille ja tutkimusten käyttäjille suunnattua seminaaria. 21.11.1997 järjestetyn Yhdyskuntarakenne -seminaarin tarkoituksena oli kartoittaa ohjelman tutkinnollisia aukkokohtia. Kesäkuussa 1998 järjestettiin käynnissä olevien LYYLI -projektien yhteinen tiedonvaihtoseminaari. Toukokuussa 1999 järjestettiin LYYLI -kevätseminaari, johon osallistui noin 50 alan tutkijaa sekä eri hallinnonalojen suunnittelijaa/päätöksentekijää. Seminaarissa kuultiin jo päättyneistä LYYLI -tutkimushankkeista ja uusista, parhaillaan käynnistettävistä hankkeista. Viimeiseen, 15.02.2000 järjestettyyn Uutta tietoa yhdyskunnista ja liikenteestä -seminaariin osallistui kaiken kaikkiaan lähes 100 alan tutkijaa ja eri hallinnonalojen suunnittelijaa/päätöksentekijää. Seminaarin yhtenä aihepiirinä oli LYYLI -tutkimusohjelman jatkon ideointi johon tähtäsi myös ohjelman väliarviointi.

LYYLI.n loppuseminaari ”Yhdyskunnat – Liikenne – Ympäristö” pidettiin keskiviikkona 21.11.2001 eduskuntatalon auditoriossa. Seminaariin osallistui päivän aikana noin 100 eri alan suunnittelijaa, päätöksentekijää sekä joitakin kansanedustajia ja lehdistön edustajia.

LYYLI –tutkimusohjelma suljettiin syksyllä 2002. Viimeisen tutkimusosion eli Synteesilyylin tavoitteena oli laatia ohjeistusta niin valtakunnan, seutukunnan kuin kaupunkitason suunnittelijoille ja päätöksentekijöille siitä, minkälainen on ympäristömyötäinen yhdyskuntarakenne ja liikennejärjestelmä. Osioon sisältyi neljä eri suunnittelutasoille kohdentuvaa ns. Synteesilyyli -projektia:

· LYYLI -SYNTEESI

· SEUTULYYLI OULU

· SEUTULYYLI TURKU

· NUORILYYLI.

Projektien tarkoituksena on nivoa yhteen LYYLI -ohjelmassa rahoitettujen tutkimushankkeiden keskeisiä tuloksia ja laatia kompakteja ohjeistuksia eri suunnittelu - ja päätöksentekotasoille. Yksi päämääristä on myös tuloksista tiedottaminen ns. suurelle yleisölle ja näin vaikuttaminen ihmisten asenteisiin mm. marraskuussa 2001 järjestettävän seminaarin avulla.

9. Koordinaatio

Ohjelman koordinaatiosta huolehti Maa ja Vesi Oy koko ohjelmakauden ajan.

Takaisin alkuun

Viimeksi päivitetty:

28.06.2002 anita.toro@poyry.fi